2025

Minun elämä oon ollu hoppuista ja ennustamatonta. Aloitin uuen työn vasta viimi kuussa, ja alan tottuut siihen.

Meinaan saaha faakikirjan valmhiiksi.

Kainun kielen käänttääjiitä tarvithaan enämen ja enämen. Viimi vuotena Tromssan Universiteetti tarjos opinon, mikä käsitteli ruija-kvääni käänöksen. Minun hyväksythiin kursile ja sen perustanna oli minun lähättämä muistelu. Mutta synti oli ette työaijan vuoksi en saatanu osalistuut. Tässä saat lukkeet eeventyyrin kalastaajasta:

Kerta sytythiin usseet uskonolliset soat 1600-luvula. Niinä aikoina oli mies, joka sai elanon fiskusta. Kerta ko se kalastaaja souti jokkee ylävirthaan ja unheetti kunka kauvemaksi oli menny, hän öksyi lumen peitetthyyn pajumetthään pitkin ranttaa. Pajupuut uletuthiin joven lähtheen poikki, mistä löytyi vaara. Sillä välilä ko kalastaaja oli sielä, hän näki sishäänpääsyn pienheen luolhaan. Aivan perältä johatti kirkas uloskanki. Hän nousi venheestä ja meni luolhaan. Aluksi luola oli kappee, mihin mahtui tyhä 1 persoona kerrala, mutta sen jälkhiin ko hän käveli muutamat askelheet etheenpäin, laatasmaa tuli näkyvhiin.

Maala oli miellyttäävä ilma, sielä olthiin kaunhiita huonheita, heelmälissii pelttoi, puhthaita lanttoi, ja rehevii pajupuita, minkä oksii koskethiin veenpinttaa. Kannoin ja koiriin äänii kuului. Miehet ja naiset triivastuthiin tahi työtelthiin pelloissa, heiän oma pukemistradisuuni näytti kokohansa vierhaalta.

Kyläläiset olthiin hirmu yllättynheet ko hänen nähthiiin, ja kysythiin vanhala dialektilla eemäksi häneltä, mistä hän oli pois. Kalastaaja vastas kysymyksheen. Samala ko muut paikaliset ihmiset kuulthiin, ette kylhään tuli semmonen mies, het kaikki tulthiin ottahan hänen vasthaan. Kyläläiset itte sanosthiin maaterivanhiimiitten pajenheen issoo nälkkää keskiaijan aikana tähän piilotthuun paikkhaan, siitä alkkain ei ollu ollu kontakti ulkomailman kans.

Kyläläiset kysythiin kans, mihin aijanjakshoon het nyt kuuluthiin, mutta het ei ees tienheet oli ollu Reformasjuunii olemassa, Mustasta Surmasta puhumattakhaan. Kalastaaja kerttoi heile kaiken, mitä tiesi, mutta het huoathiin ja jatkoi: «Syytä ei ole muistela kelheen meiän ympäri, tässä ei ole mithään erityistä.» Kalastaaja yötyi monta päivvää, sanosti hyvästi ja lähti laatasmaasta.

Kalastaaja meni takasin oman venheen tykö luolan läpi ja seuras jokkee takaisin samala ko merkitti reitin reisilä, siinä toivossa, ette saattoi löyttäät Pajukylän uuesti. Varsin takaisintulemisen jälkhiin alkkoi levviihän vähitellen kaupungissa huhu piilotusta paikasta, ja heti lähätti kaupunkiraati virkamiehet sen kalastaajan kans löytähän, mutta lopulta kaikki öksythiin eikä löytänheet Pajukylää. Hiljemin teki yks oppinu tutkija toisen freistauksen, mutta hänki epäonnistui ja kuoli hetikohta tuntemattomhaan tauthiin, mistä asti ei ennää freistattu.

Kalastaajan muistelusta tuli myytti, ja myytti siirttyy sukupolvesta sukupolvheen sattoin vuossiin aijan. Sen ympäri, missä Pajukylä makkee tahi oonkohan se olemassa, kukhaan ei tieä aivan sikkaristi.

Mie aloitin uuen työn internasjunaalisessa koulussa vasta fepruaarikuussa. Kolme minun kolleegoista oon Etelä-Afrikasta, ja praattaa afrikaansii. Minule kerrothiin ette samfynnielämä sielä oon monipuolinen; tosiassiissa yksi kolleega nimeltä Greenland praattaa afrikaansin lisäksi engelskaa, xhosaa, ja hän oppii nyt isiZuluu.

Minnuu interesseeraa afrikaans ko tämä uniikki kieli muistuttaa minnuu kväänistä, ja rupesin opettelehan vähän. Mikä tullee statuksesta, afrikaans oon enniimitten niin ko kvääni, poislukkiin yhen assiin: kväänin kieli oon suomen sisarkieli. Päinvastoin afrikaans oon hollannin kielen tytärkieli. Mutta en saata olla hunteeramatta, minkälainen identiteetti eteläafrikkalaisila oon ja kunka net evalueerathaan afrikaansin ja hollanin koloniaaliperinöt.

En freistaa kielttäät sitä ette vaikka molemat kielet oon ittenäiset, net oon senthään ymmärrettäävät suomen ja hollannin kielen puhhuujiitten korvile. Greenland sanoi ette hän saattaa pittäät keskustelluu yllä meän hollantilaisen studentin kaha ilman ongelmatta. Itte assiissa hän väittää ette se oon hollantilaisile vaikkeempi ymmärttäät afrikaansii. Samhaan laihiin monet suomalaiset sanothaan ette kainun kieli kuulostaa ophaalta, vanhaanaikhaiselta ja oon kokohansa ymmärettäävää.

Viimen viimeksi, mistä oon kyset ko net oon likikielet, ja oon oikhein paljon muistuttaavat toinen toissii? Afrikaansin tunnethaan konservatiivisesta sanapuohista eriliikaisesti ko puhuthaan kielipuhistuksista. Hollanin kielheen oon toisela puolela tulheet lainasannoi engelskasta. Kattoma esimerkkii: skootrekenaar oon afrkaaniksi kannettaava daattamasiini, ko hollaniksi oon laptop tahi notebook. Metki saatama sannoot ette kväänin kielessä oon paljon uussii sannoi mikkä ei löy'y muuvala. Afrikaansin grammatikki oon enkkeli ja oon helppo oppiit. Kväänin grammatikki oon samoten uniikki ko oon vanhahtava, ja siinä oon pitäny sislä inslaakkii ruijan kielestä.

Ymmärätkö minkä poengin freistan anttaat? Kväänin ja afrikaansin status oon samanlainen. 

Mutta toelisuus oon se ette monet piethään yhä kväänin kieltä suomen dialektinna, ja se oon hirmu synti. ISO kielikoodi ylösnimitti kväänin kielen pukstaaviiksi "fkv" (Kven Finnish) tuntemattomasta syystä ko taas afrikaans ei ole mikhään hollanin kieli. Meinaan ette pukstaavit "kv" piisathaan. 

Ko eteläafrikkalaiset dekoloniseerathiin ittensä hollantilaisilta ja briittiläisiltä kolonistiilta, synnythiin uusi ja ittenäinen identiteetti. Mikä oon sinun mielestä estää kväänin kieltä saamasta enämen tunnustusta?

Tääpänä oon 04. juunikuuta 2025, sen tunnethaan kans daattumilla 35. maikuuta Kiinassa siitä syystä ko sensuuri oon tavalinen ja ankara. Se oon muistutus sen ympäri ette sananvaphaus ja demokratii kärsithään jos kukhaan ei muistele niitä aukkeimesti.